Facebook -päivitykseni tasan vuosi sitten 29.3.2022:
”Kuuntelin mielenkiintoista striimausta, joka koski aikuisen adhd:ta. Tuli siinä mieleen keittää päiväkahvit, joten siirryin keittiön puolelle. Huomasin, etten ollut aamulla puristanut sitruunoista mehua ja täyttänyt vesipullojani, niin tein sen nyt. Sain toisen pulloista täytettyä sitruunavedellä, kunnes huomasin, että tiskikone pitäisi tyhjentää, joten jätin toisen vesipullon täyttämättä ja ryhdyin tyhjentämään tiskikonetta. Ai, mutta se kahvi! Jätin tiskikoneen tyhjennyksen kesken ja aloinkin kahvinkeittoon. Seuraavaksi huomio kiinnittyi tänään lakkotapahtumasta tuomaani tuliaiseen, joka lojui tiskipöydällä. Aloin tutkimaan sitä. Alkoi ärsyttämään kaaos keittiössä, tiskikone levällään, kaapinovet levällään, tiskit levällään, sitruunashow levällään, kaikki levällään. Päätin suorittaa tiskikoneen tyhjennyksen loppuun. Ah, vihdoin valmis! Mutta likaisia astioita en sinne vielä saanut aikaiseksi laittaa. Kas, suodatinpussin ottamisen jälkeen auki jäänyt kaapinovi sai minut tuijottamaan hetken aikaa kaapin sisältöä ja ajattelemaan: ”leipoisko pullaa?” ”No, enpä viitti”. Kaappi kiinni. Kahvi oli valmista. Otin mukin ja siirryin sohvalle, josta nousin kaksi tuntia myöhemmin ja totesin, että likaiset tiskit ovat edelleen laittamatta ja sitruunavesiprojekti kesken. Tuntui, että olin tehnyt jo paljonkin kaikkea, vaikken ollut saanut aikaiseksi oikeastaan yhtään mitään, paitsi sen tiskikoneen tyhjennyksen ja kahvinkeiton💁🏼♀️ #aikuisenadhd #kaaospäässäni #mylife”
Edellä kuvattu kuvaakin aika hyvin pääni sisäistä kaaosta ja sekametelisoppaa. Ajatukset harhailevat. Tulee idea jostain tekemisestä tai jokin asia mieleen. Sekunnin murto-osassa jopa tärkeäkin asia katoaa mielestä, koska sen tilalle ehti tulla jokin uusi ajatus, joka usein miten sekin ehtii jälleen kadota uuden ajatuksen tieltä. Lopulta on pää niin pyörällä monista ajatuksista, että aivan hengästyttää miettiessä sitä, mitä sitä pitikään tehdä ja minne oikeastaan olikaan menossa jne. Työmuisti on usein heikko ja häiriintyy herkästi erilaisista ympäristötekijöistä ja kuormituksen tasosta. Asiat menee helpolla ohitse ja painaakseen jotain muistiin, täytyy pinnistellä kovasti sen eteen. Tiimit, koulutukset yms. ovat aika kuormittavia, koska tiedon välittyminen auditiivisesti on mulle kamalan hankalaa ja kuuloaistin kautta kulkevat viestit eivät tallennu työmuistin käsiteltäviksi helpolla, vaan se vaatii keskittymisen tietoista fokusoimista KUUNTELUUN. Lukemattomat ovat ne kerrat, kun olen työpalavereissa aivan kujalla siitä, mitä kyseisessä tilaisuudessa ollaan puhuttu. Saatan muistaa joitain asioita, lähinnä niitä mitkä sillä hetkellä kiinnostavilta tuntuu. Korostan sanaa ”SAATAN”. Aina en edes saata. Kaikista idiootein fiilis syntyy siitä, jos yllättäen satutaankin kysymään mun mielipidettäni jostain keskusteluun liittyvästä asiasta ja vaikka olen omasta mielestäni ollut hyvinkin skarppina ja kaikesta kartalla, niin yhtäkkiä en muistakaan yhtikäs mitään! Mistä me oltiinkaan puhumassa? Mihin asiaan mun pitäisi kommenttia antaa? Hohhoijaa! Ja tätä tapahtuu ihan kahdenkeskisessäkin keskustelussa, tai oikeammin tilanteessa, jossa kuuntelen toista osapuolta. Kyllä minä kuuntelen, mutta mikään ei rekisteröidy aistimuistia pidemmälle. Nämäkin tilanteet on usein epämiellyttäviä ja nolojakin. Tutuilta sitä kyllä kehtaa kysyäkin, että mistäs me oltiinkaan puhumassa, mutta vähän vieraampien kanssa sitä koittaa vaan esittää olevansa kartalla ja toivoa, ettei itseltä kysytä mitään, mikä liittyy meneillään olevaan keskusteluun 😀 Kaikesta huolimatta on myös hetkiä, jolloin työmuistikin loistaa jälleen pienen hetken verran, kunnes siirtyy taas loading -tilaan.
Auditiivinen oppiminen ei ole ollut koskaan vahvuuteni. Parhaiten opin itse tekemällä, esim. kirjoittamalla ja muun tekemisen kautta. Lukeminen on ollut aina epämiellyttävää, koska vaikka luen, en muista yhtään, mitä vaikkapa kirjan sivulta juuri luin. Luen, mutta lukemani ei siirry työmuistiin. Visuaalisin keinoin oppiminen, lukeminen pois lukien, on kinesteettisen (tekemisen kautta) oppimisen jälkeen toiseksi tehokkain keino tallettaa asioita työmuistiin. Mutta siinä vaiheessa, kun näistä yhdistyy samaan aikaan kaksi, tai kauhuskenaariotapauksessa kaikki kolme tyyliä, niin siihen loppui kaikki tiedon siirtyminen minkään aistin kautta. Kun pitäisi yhtä aikaa kuunnella, nähdä ja vielä jopa tehdäkin jotain, niin sepäs onkin jo höpön pöppöä. Oon käynyt kolme kertaa elämässäni erilaisilla tanssikursseilla ja noissakin tilanteissa usean aistin kautta samaan aikaan tuleva/ sisäistettävä informaatio sekoittaa koko pakan. Ja jalat.
Koska pääni sisällä tuulee ja myrskyää, niin mun on pakko käyttää erilaisia apukeinoja muistin tukena. Mulla on kaikki, siis KAIKKI muistettavat asiat kännykkäkalenterissa ja lähes jokaiselle päivälle on lisättynä to do -asioita, joita deletoin sitä mukaa, kun olen niitä suorittanut. Ah, miten ihana tunne, kun saa päivän hommat deletoitua! Mutta koska olen ovela nepsy, niin käyhän siinä sellaisten omasta mielestä tyhmien asioiden kanssa usein niinkin, että nips naps, siirrän ikävän ja tylsän homman kätevästi seuraavalle päivälle ja huomenna taas seuraavalle jne… On niin ihanaa huijata itseään! Tällä tavoin huijailen itseäni mm. kaiken maailman lomakkeiden täyttämisessä, joidenkin asioiden selvittämisessä ym. Usein deadline on vasta se, mikä pakottaa toimimaan. Mut joo, siis kännykkäkalenteria käytän. Lisäksi hyödynnän kännykkähälytyksiä very important -asioiden muistamiseksi. Nyt kun vilkaisin hälytyslistaani, niin normi aamuherätysaikojen (ja niitä on monta peräkkäin varmuuden vuoksi…) lisäksi listalle on jäänyt kaksi muistuttajaa: klo 12.30 PALAUTA KIRJA! ja klo 21.00 RUOKA ULOS! Nämä on käteviä, kun niihin voi muuttaa tuon perus ”Herätys” -tekstin kutakin hälytystä vastaavaksi, sillä jos hälytys tulisi ilman selitystä, niin siihenhän se sitten kosahtaisi, kun en muistaisi sitä, minkä vuoksi olin asettanut hälytyksen. Kännykän ja IWatch:n ajastimia hyödynnän myös. Sitten on erilaisia muistilappuja tarpeen mukaan. Ja liitutaulu. Seinällä olevaa viikkokalenteriakin käytin jossain vaiheessa. Työssä käytän sähköistä sekä perinteistä kalenteria, post-it -lappuja jne. Jos hukkaisin arkeni tärkeimmät organisoijat, eli kalenterit, koko pakka leviäisi, kuin Jokisen eväät. Onneksi niin ei ole tapahtunut.
Miten sinä autat itseäsi muistamaan asioita?