”Jäätynyt olkapää” laittoi blogin kirjoittamisen tauolle, mutta nyt käsi toimii jälleen ja pääsen rustailemaan uusia Nepsymielen mietteitä tänne 🙂 Jippikayjei!
Olen ollut aina, -niin kauan kuin muistan, VITKUTTELEMISEN mestari, varsinainen asioiden siirtämisen Queen. Veroilmoitus. Mikä voisikaan olla ärsyttävämpi homma, kuin veroilmoituksen tekeminen! On sen tekeminen minulla muistissa kännykän kalenterissa. On ollut jo jokusen viikon, vai milloin se nyt mahtoi tullakaan… MUTTA… klik, senhän saa niin helposti siirrettyä kalenterista aina seuraavalle ja seuraavalle päivälle, ah miten näppärää! Mielihyvän tunne siitä, kun tämän päivän hommat tulivat kalenterista tehtyä ja deletoitua. Hyvä minä! Aivojen palkitsemiskeskuksen janoama dopamiiniannos tuli saavutettua. On huomattavasti helpompaa nostaa dopamiinitasoa nopeiden palkintojen keinoin, kuin hitaasti puurtaen. Siksi kaikki tylsät ja ei-motivoivat hommat venyvät ja vanuvat, jäävät jopa kokonaan tekemättä, ellei ole aivan pakko. Veroilmoituksen deadline on 16.5. Siihen saakka saan vitkutella.
Mulla on ainakin omasta mielestäni siisti ja suht simppeli huusholli, mutta siisteyden ylläpitokin on aina vaatinut itsensä pakottamista kotitöihin, ellei sitten ole sattunut kunnon motivaatio iskemään, jolloin saattaa koko huonejärjestys muuttua, kuten tässä jokunen päivä sitten sairauslomalla ikävystyessä ja samoja seiniä tuijotellessa kävi. Se oli muutaman sekunnin pohdinta ja ei muuta kun hommiin! Koska olin itse käsivammaisena, niin ohjailin sanallisesti muita huonekalujen rush hour:ssa, jossa kalut törmäilivät toisiinsa ja pähkäilivät, kummalta puolelta mahtuisi parhaiten kiilaamaan toistensa ohitse. Hyvinhän ne lopulta löysivät uudet paikkansa ja jälleen kelpasi liikenteenohjaajan istuskella sohvalla uusissa dopamiinipöllyissä, ihaillen omaa sisustajan taitoaan. Mutta eihän tämäkään taas kauaa kestä ja sitten alkaa jälleen uusi ”rush hour”. Tai muutto uuteen asuntoon, jolloin saa vielä suuremman mielihyvän tunteen. Ei, en ole nyt muuttamassa, sillä enhän ole tässä nykyisessä kodissa asunut vielä edes vuottakaan. Tätä edellisessä asuin vuoden ja sitä edellisessä kaksi. Miten tylsää onkaan katsella jatkuvasti samoja maisemia! ADHD:t ja Jousimiehet ovat luotuja kulkemaan! Tai ainakin hankkimaan jatkuvasti uusia huonekaluja ym. tavaroita ympärilleen, jotta aivojen palkitsemiskeskus tyydyttyisi. Nämä hankinnat ovat pääsääntöisesti hyvin impulsiivisia, mutta se onkin jo oman tarinansa arvoinen asia, joten palaan siihen toisella kertaa.
Asiat jotka eivät huvita ja tuota välitöntä mielihyvää, eivät kerta kaikkiaan kiinnosta, eivätkä edisty senttiäkään. Ei kyse ole laiskuudesta, vaan siitä, ettei mun aivot toimi niin kuin tavis-aivot. Palkitsemiskeskus huutaa välitöntä palkkiota ja sille täytyy tuottaa dopamiinia ASAP! Siinä kohtaa ei auta alkaa tuhertamaan vastenmielisen asian parissa, sillä se vie viimeisetkin dopamiinit kiven koloon. Mulla on ollut nyt meneillään muutaman vuoden kestänyt projekti muutaman vaatesäkin sekä kaapeissa olevien vaatteiden ja muiden tavaroiden selvityksen kanssa. Oon hienosti kuljettanut säkkejä asunnosta toiseen ja välillä ne ovat majailleet tyttärenikin varastossa, josta ne oli jossain vaiheessa aivan pakko roudata omalle parvekkeelle, koska tytär muutti toiseen asuntoon. Hyvin olivat koko viime talven parvekkeella, kunnes nyt kevään tullen siirsin ne makuuhuoneeseen ”piiloon”. Tiellähän ne siellä ovat ja ei ole makkarin feng shuit kovin kohdillaan säkkien vuoksi, mutta minkäs teet. Mutta kyllä mä kohta…
Entäpäs ne loput edesmenneen äitini jäämistöt kesältä 2020… Eihän ne ole olleet vasta kuin pian kolme vuotta miesystäväni olohuoneessa odottamassa selvitystä. Ehkä noin kymmenisen laatikkoa, ehkä parikymmentä, en muista.
Mä niin tiedän, että mullekin auttaisi hommien osittaminen pienempiin palasiin tai tekemiseen käytettävän ajan etukäteen määrittäminen. Mutta se aloittamisen sietämätön vaikeus ja hidas palkitsevuus versus dopamiinitason nosto muilla, nopeammilla keinoin…
Äskettäin luin, että kurkumiini nostaa tehokkaasti dopamiinitasoja. Ehdottomasti haluan kokeilla! Ehkä saan sen myötä makkarin feng shuit kohilleen!
Lopuksi: Tämä Pikku Myyn lause todistaa, ettei hänellä ole ADHD:ta. Vai onko sittenkin? Hmm…:
”Minä en jätä huomiseen mitään, minkä voin tehdä tänään” -Myy
