Täällä taas! Harras ajatukseni ja uskomukseni oli, että päivitän blogiani säännöllisesti, noin viikon välein. No, niinhän se menikin jonkin aikaa 🙂 Tuli kesä ja kesän kiireet ym. ”selittävät tekijät”, joiden vuoksi sallin itselleni sluibailun päivä toisensa jälkeen. Päivät muuttuivat viikoiksi, viikot kuukausiksi. Jälleen kerran mielen valtasi epäonnistuminen siitä, etten TAASKAAN kyennyt ylläpitämään alkuinnostuksen jälkeistä motivaatiota yllä ja olemaan sinnikäs siinä, minkä olin aloittanut. Jälleen kerran kävi samalla tavalla, kuin oli käynyt niille villasukkien kutomisille, maton virkkaamiselle, erilaisille ompelutöille, kangastaulujen askartelulle, painonpudotukselle, kuntoilulle ja monelle muulle projektille, jotka eivät ole saaneet ilmaa siipiensä alle, lyhyeksi jääneen alkuliidon jälkeen. Siellä ne kaikki ostetut villalangat, matonkuteet, kankaat, uusi saumuri, kehykset, painonpudotusohjelmat, kuntopyörä, pumppitanko, hulahula-vanne ja sata muuta ”kivaa juttua” odottavat tekijäänsä. Kun ei sinnikkyys vaan jatku, niin minkäs teet! Ja kun sallii itselleen tarpeeksi pitkään asioiden siirtämistä ”huomiselle”, niin sitä helpompaa on jatkaa tätä itsensä huijaamista hamaan tappiin saakka. No, nyt sain otettua vihdoin itseäni niskasta kiinni ja jatkaakseni tämän rutiinin luomista, laitoin itselleni joka viikko toistuvan muistutuksen puhelimeni kalenteriin. Tiesitkö muuten, että uuden rutiinin oppiminen kestää tutkimusten mukaan keskimäärin 66 päivää? Eli sinnikkyyttä ja itsekuria tarvitaan! Sekä myös armollisuutta itseään kohtaan, jos sinnikkyys lopahtaakin syystä tai toisesta. Mutta tästä on jälleen hyvä jatkaa uusin syysinnoin eteenpäin 🙂
