Ajattelin eilen rustailla hieman ajatuksiani hermo X:stä, mutta en päässytkään alkua pidemmälle, koska ennen rustailua päätinkin ihan vaan nopeesti väsätä rustailujeni kylkeen jonkinlaisen tiivistelmän kyseisestä hermo X:stä. Halusin pitkästä aikaa leikkiä Canvalla ja ryhdyin innokkaana tekemään tuota ajatuksiini putkahtanutta pikku tiivistelmää. Äkkiähän se nyt olisi tehty! Kello oli vähän yli neljä iltapäivällä. Suunnitelmissa oli olla kaikilta osin valmis kello seitsemään mennessä. Hyvä suunnitelma. Epäsopivalla ”työtuolilla” iskuessa pylly ja jalat puutui, mutta olipas kuitenkin kivaa hommaa ”pikku tiivistelmän” teko… Muutama askellus pahimpaan puutumiseen ja taas homma jatkui! Kohta se olis valmis ja saisin uutta aikaansaannosta kehiin, jes. Sitten muistin vilkaista kelloa, jota en ollut vahingossakaan huomannut katsoa koko aikana edes tästä läppärini ruudulta. Enhän minä kelloa muistanut vilkuilla, kun oli mielenkiintoisempaakin tekemistä. Mutta siinä vaiheessa jotenkin havahduin, kun huomasin ulkona olleen pimeää jo hyvän aikaa ja lapsenikin taisi jo ajat sitten huikata hyvät yöt. Kellon numerot näyttivät muutaman minuutin yli puolen yön. Jippikayjei vaan! Kahdeksan tuntia, siis KAHDEKSAN TUNTIA olin istua kököttänyt epämukavasti pöydän ääressä ja hyperfokusoitunut Canva-askartelujeni pariin! No, eihän siinä itku auttanut, vaikka tajuntaan hiipi aamun karu, klo 5.45 herätys ja se, etten ollut muistanut syödäkään mitään, kaikista muista hommista puhumattakaan. Pääasia, että oli kivaa. Eli nyt on todellakin panostettu siihen pikku tiivistelmään, jonka aion tähän kylkeen lätkäistä 😀 Siinä on pilkkua viilattu, pyyhitty, poistettu ja uudelleen alusta aloitettu. Siihen kellon vilkaisuun saakka, jonka jälkeen oli projektille pantava piste.
Mutta pidemmittä puheitta aiheeseen…
Hermo X, oikealta nimeltään vagushermo (lat. nervus vagus), eli kiertäjähermo, on kymmenes aivohermo, joka lähtee aivorungon alaosasta, ulottuen lantion alueelle saakka. Vagushermo on tärkein parasympaattinen hermo. Ja mikä se sellainen parasympaattinen sitten on? Muutama sana siis autonomisesta hermostosta. Ihmisen autonominen, eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattisen hermoston voi ajatella olevan elimistön kaasu, joka aktivoi ja pitää ihmisen valppaana ja vireänä, saaden aikaan toimintaa. Kaasupoljinta painettaessa syke ja verenpaine nousevat ja hengitystiheys kasvaa. Hetkellinen stressitila on meille tarpeen, sillä se buustaa meitä toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Stressi auttaa selviämään erilaisista fyysisistä tai henkisistä haasteista. Mitä raivokkaammin kaasua painetaan, sen suuremmaksi vauhti kasvaa. Stressihormoneita, kortisolia ja adrenaliinia alkaa erittymään lisää ja lisää. Jos aivot tulkitsevat tilanteen henkeä uhkaavaksi, niin sillä hetkellä tarpeettomat toiminnot; ruuansulatus ja immuunipuolustus siirtyvät off-tilaan. Elimistön fokus keskittyy ylläpitämään elintärkeitä toimintoja; sykettä, verenpainetta ja hengitystä. Elimistö on valppaana, ”taistele tai pakene” -tilassa, joka on elimistön korkea stressitila. Pitkittyneessä stressitilassa kaasu on hirttäytynyt kiinni ja sen seurauksena voi ilmaantua mm. univaikeuksia, ahdistus-, masennusoireita, immuunipuolustuksen heikentymistä, ruokahalun kasvua ja lihomista, tunteiden säätelyn vaikeuksia, muistihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia jne… On siis tärkeää huolehtia riittävän aikaisesta jarruttamisesta ja pyrkiä pitämään vauhti suht tasaisena ja satunnaisten kiihdytysten jälkeenkin palaamaan tasaiseen nopeuteen. No, mistäpäs se jarru sitten löytyy…
Kun sympaattinen hermosto on kaasu, niin parasympaattinen hermosto on se jarru. Parasympaattinen hermosto palauttaa ja rentouttaa elimistöä. Parasympaattisen hermoston aktivoitua syke, verenpaine ja hengitystiheys alenevat ja sen myötä myös stressitaso laskee. Vagushermo toimii kytkimenä kaasun ja jarrun välissä. Vagushermoa stimuloimalla aktivoituu parasympaattisen hermoston stressiä lievittävät toiminnot. Miten se stimulointi sitten tapahtuu? Yksinkertaisimmillaan ja tehokkaimmillaan: HENGITTÄMÄLLÄ. Yksinkertaista. Pitkä hengitys sisään, lyhyt hengityksen pidätys ja pitkä ja rauhallinen uloshengitys. Kokeilkaapa, huomaatteko vaikutusta? Jos sulla on aktiivisuuskello, niin tsekkaa sykkeesi ennen ja jälkeen hengittelyn, niin huomaat. Oon törmännyt siihen, että monet pitää rentouttavaa hengittelyä ainoastaan jooga-hihhuleiden huuhaa-hommana, eivätkä halua edes kokeilla. Mutta kyllä se toimii, usko vaan! On myös muita keinoja, joilla vagushermoa voi stimuloida. Mikä on sun tapasi rentoutua? Kirjoita kommenttikenttään sulla käytössä olevia rentoutuskeinoja vagushermon stimuloimiseksi 🙂
You Tubesta löytyy monia videoita, joissa opastetaan vagushermon stimulointia. Tässä niistä yksi:
Aihe on kiinnostava ja itse olen tehnyt hengitysharjoituksia päivittäin. Suosittelen samaa kaikille. Avantouinti on toinen hyväksi havaitsemani keino.
Hienoa, että olet ottanut hengitysharjoitukset säännölliseen käyttöön. Niistä on oikeasti hyötyä! Olen kuullut usean suusta, että tuo avantouinti on myös tehokas tapa alentaa stressitasoa ja aktivoida parasympaattista hermostoa. Itse en tosin tohdi kylmään veteen astua 😀